Ilmassa leijuu hitaasti pyöriviä hahmoja, joihin on teipattu roskia ja erilaisia arkisia esineitä kuten kumihanska, ruuvimeisseli ja muovipakkauksia. Videoteoksissaan Charles Richardson pohtii erilaisia ihmisen esittämisen tapoja ja niiden toisinaan absurdeja muotoja.

Rintakuvan uudet ulottuvuudet

Richardson on luonut kuvissa pyörivät hahmonsa 3D-valokuvaskannausohjelmalla käyttäen malleina itseään, perheenjäseniään ja ystäviään. Kuvat ovat paikoin hyperrealistisia, paikoin taas epätarkkoja ja luonnosmaisia. Jähmettyneissä, kameran ohi kaukaisuuteen tuijottavissa rintakuvissa on jotakin ylevää.

Internetajan muotokuva

Rintakuva on vakiintunut tapa ikuistaa suurmiehiä ja -naisia. Useimmiten muotokuvissa tavoitellaan mahdollisimman totuudenmukaista kuvaa kohteesta. Richardson uudistaa perinteen surrealistisilla yhdistelmillään. Hän pohtii erityisesti sitä, miten esitämme itsemme virtuaalisessa maailmassa, jossa lähes kaikki on mahdollista.

Taiteilija on kiinnostunut nostalgisen tunnelman ja nykyhetken yhdistämisestä. Hän esittää uudella teknologialla luodut hybridihahmot vanhoista elokuvista muistuttavaa välkkyvää heijastusta vasten. Myös ääniraidassa yhdistyvät projektorin hurina, vanhat melodiat sekä toisaalta tiukasti tähän hetkeen viittaavat ympäristön äänet, kolahdukset ja yskähdykset.

Teos on hankittu daata.art