Irene Suosalon säröilevät ja deformoidut animaatioelokuvat tuovat mieleen varhaisen videotaiteen ja tietokoneanimaation kokeilut, mutta myös nostalgiset lasten animaatioelokuvien klassikot 1960-luvulta.

Värikkäät retroanimaatiot

Irene Suosalon värikkäät abstraktiin ja pelkistettyyn kuvakieleen perustuvat animaatioelokuvat muistuttavat 1960-luvun varhaisten video- ja mediataiteilijoiden kuten Lillian F. Schwartzin ja Steina & Woody Vasulkan kokeilut varhaisen tietokoneanimaation sekä videotaiteen saralla.

Suosalon teokset pohjaavat tavallisesti muotojen ja värien liikutteluun skannerilaitteen pinnalla. Teosten pohjamateriaalina toimivat yhtä lailla vanhat valokuvat ja tietokonepelit, värilliset paperinpalaset, lautapelien kuva-aiheet ja vanhat lelut. Skannaamaansa kuvamateriaalia Suosalo työstää muun muassa vanhojen videosyntetisaattoreiden avulla.

Hölynpölyä todellisuudesta

Nonsense Reality on 20 minuuttia kestävä animaatio, jonka kuvamaailmaa rytmittää muusikko Mikki Joensuun säveltämä musiikki. Suosalon teokseen valitsema kuvasto on vihreiden ja sinisten taustojen ja graafisten muotojen harmoninen synteesi. Pyöreät ja neliskulmaiset muodot liikkuvat rauhallisesti värillisillä taustoilla, mutta välillä kuva-alan valtaavat amorfisemmat muodot, jotka tuovat teoksen alun selkeästi järjestäytyneeseen rakenteeseen ja rytmiin epämuodollisempaa, jopa hallusinaatioista kuvamaisemaa.